Paluu toimistoon-keskustelussa tulee usein esille ajatus siitä, miten voisimme houkutella ihmiset toimistoon. Miten on ihan hyvä kysymys, mutta miksi houkutella haastaa yhden askelen pidemmälle.
Kaupunkikehittämisen uudet tuulet vihertävät. Trendiin törmää nyt kaikkialla. Metsäkaupungit ovat niin in!
Oppimistapoja- ja tyylejä on monia - yksi sopii toiselle ja toinen kolmannelle. Oppiminen on kuitenkin murroksessa ja uusia oppimisen tapoja kehittyy koko ajan.
Improvisaation kultainen sääntö on: ”Anna toisen loistaa”. Niin johtamisessakin. Yhteistä on myös kuuntelemisen ja läsnäolon tärkeys. Niin oppimisessakin. Improssa ja oppimisessa rohkaistaan omien ideoiden hyväksymiseen – myös oma tähti loistamaan.
Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä, että koulu ei lopu koskaan, emmekä koskaan valmistu? Aina vaan pitää tai saa opiskella lisää ja oppiminen on elinikäistä.
Aina ei tiedetä edes kysymystä, mutta ratkaisu pitäisi löytyä. MEME = monimutkainen, epävarma, moniselitteinen, ennustamaton. VUCA = volatile, uncertain, complex, ambiguous. Mitä pitäisi tehdä, kun lineaarinen ajattelu tai hierarkkinen malli ei tuota tulosta, eikä todellisuus suostu prosessikaavi...
Parasta mitä elämä voi mahdollistaa on jaettu visio. Jaetulla visiolla tarkoitetaan yhdessä luotua visiota. Visiota, josta jokainen löytää itsensä, joka resonoi.
Millä mielellä oivallutat parhaiten? Miten voisin tukea yhteistä ajattelua? Yhteinen ajattelu on yksi tärkeimmistä tulevaisuustaidoista.
Jo koulussa opimme, että oikeat vastaukset palkitaan. Oikeat vastaukset pohjautuivat usein muistamiseen; sen miten joku muu oli joskus ajatellut. Mutta aikana, jolloin ratkaistavana on kompleksisia haasteita, oikeaa vastausta eteenpäin pääsemikseksi välttämättä olekaan.