21.11.2016, Aihe: Tapahtumat / Kirjoittaja Virpi Slotte
Kiinteistöalan Naisfoorumissa puitiin alan ajankohtaisia kysymyksiä, jotka liittyivät mm. älykaupungin suunnitteluun, turvallisuuden tunteeseen, muutosjohtamiseen ja ehkä ennen kaikkea omaan jaksamiseen. Tämä kiteytyi tarpeeseen hellittää vähän.
Hellittämisen tarpeen taustalla on monen johtavassa asemassa olevan, vastuullisen ja tunnollisen työntekijän suorittamisen korkeat tavoitteet. Kun mielekkäitä töitä ja uusia opittavia asioita on liikaa, priorisoidulta työlistalta niistä saa läpikäytyä vain osan. Loput töistä jäävät tekemättä. Mutta mieleen nekin jäävät, ja usein jopa paremmin kuin omat onnistumiset.
Huomioitavaa tässä on se, että tehtävien tavoitteet ja suoritustaso eivät tule pelkästään ”ylhäältäpäin”. Jokainen meistä asettaa niitä itsekin. Tekemättömistä töistä kannetaan Helinä Häkkänen-Nyholmin mukaan kuitenkin huolta – ja tunnetaan helposti syyllisyyttä, mikä voi edesauttaa konflikteihin ajautumista.
Ratkaisuksi Häkkänen-Nyholm esittää positiivinen psykologian tutkittuja keinoja. Sen sijaan, että kiinnitetään huomiota puutteisiin ja vajavaisuuksiin, tarkastellaan vahvuuksia ja myönteisiä puolia sekä niiden kehittämistä. Alan tarkoituksena on kartoittaa ihmisen vahvuuksia, onnellisuutta ja ylipäätään kaikkea, mikä auttaa ihmistä kukoistamaan ja tekee elämästä elämisen arvoista.
Lähtökohtana on hyvä mielenterveys, joka pysyy yllä kun ihminen kokee itsensä positiiviseksi kolme kertaa neljästä. Tämä on hyvä ohjenuora jokaiseen työpaikkaan muiden huomioimiseksi ja esimerkiksi palautteen antamiseen. Muilta saadun palautteen varaan ei kuitenkaan tarvitse jäädä, vaan on tärkeää pohtia sitä, miten lisätä myönteistä kokemuksia itsestä. Tämä on taito, jota voi ja kannattaa kehittää.
Häkkänen-Nyholmin mukaan ajatukset ja niiden kautta muodostuneet tunteet ovat osin opittuja, ja niiden muuttaminen on mahdollista sen jälkeen, kun on ymmärtänyt asian. Asenteita omaa itseä kohtaan ei kuitenkaan vähällä muuteta, jos ne ovat automatisoituneet vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Luopuminen on tuskallista mutta maksaa vaivan uskosta, että kelpaa juuri sellaisena kuin on.
Myös muutosjohtamisesta puhunut Laura Lares korosti sitä, että riittävän hyvän pitää riittää, eikä täydellisyyteen kannata tähdätä. Pitkän linjan hallitusammattilainen ei näe tarvetta organisaation systeemin tai vielä vähemmän kontrollin kehittämiseen, vaan korostaa jatkuvan muutoksen keskellä rauhan ja rakkauden merkitystä. Tilanteissa, joissa jokainen suunnitelma muuttuu jo ennen toteutuksen alkamista ja konflikti seuraa toistaan, rauhallisena pysyminen voi olla ainoa keino selviytyä. Erityisesti ajatus siitä, että tekee itse asiat paremmin kuin muut, joutaa roskakoriin.
On hyvä muistaa, että omien puutteiden korjaamispyrkimykset tuottavat vähemmän onnellisuutta kuin omien vahvuuksien korostamispyrkimykset. Vahvuuksien tunnistaminen ja käyttö jokapäiväisessä elämässä on paljolti valinta- ja tahtokysymys. Vaatimuksia itseään kohtaan voi siis rohkeasti laskea. Itse yritän toimia sanotun mukaisesti luopumalla tämän blogin täydellisen lopetuksen miettimisestä.
toimii Kiinkon kehityspäällikkönä (R&D) mottonaan: Learning is a treasure which accompanies its owner everywhere.